Itäviitan satu

Eräänä päivänä kaksi lasta, Emma ja Liam, lähtivät merille veneellään. He halusivat tutkia meren uusia alueita ja nähdä kaikkea ihmeellistä, mitä merellä oli tarjolla. Mutta he eivät olleet varautuneet siihen, mitä tapahtuisi pian.

Emma ja Liam olivat navigoimassa meren läpi, kun he huomasivat, että heidän edessään oli suuri kivi. Kivi oli viitan länsipuolella, ja he tiesivät, että se olisi vaarallinen veneelle. He olivat hämmästyneitä ja eivät tiennyt, miten he voisivat välttää kiven.

Silloin he huomasivat ystävällisen valaan, joka näytti seuraavan heitä. Valas näytti ystävälliseltä ja auttavaiselta, ja Emma ja Liam päättivät pyytää häneltä apua. He huusivat valaalle ja kertoivat hänelle tilanteesta.

Valaas kuuli heidät ja tuli heidän luokseen. Hän näytti ymmärtävän tilanteen ja päätti auttaa heitä. Hän näytti heille suunnan ja kertoi heille, että heidän täytyisi mennä itäviitan itäpuolelle välttääkseen kiven.

Emma ja Liam seurasivat valaan ohjeita ja alkoivat kääntää veneensä suuntaa. He olivat hämmästyneitä siitä, kuinka helposti he pystyivät välttämään kiven valaan avulla. He olivat myös kiitollisia ystävällisestä valaasta, joka oli auttanut heitä.

Lopulta Emma ja Liam saapuivat turvallisesti perille ja he olivat onnellisia siitä, että he selvisivät tilanteesta. He muistivat ikuisesti ystävällisen valaan, joka oli pelastanut heidät kiven alta. He päättivät aina muistaa tämän seikkailun ja kertoa siitä ystävilleen ja perheelleen.