Merkittävimmät erot lentotekniikoissa

Tässä osiossa käymme lävitse tärkeimmät eroavaisuudet perinteiseen lentämiseen. Eroja on toki muitakin, mutta näitä valittuja kohteita korostetaan koulutuksessa.

Rullaustekniikka

Rullaaminen on vesilentokoneella merkittävästi erilaista kuin pyöräkoneella. Ensinnäkin potkuri, tuuli ja aallot nostavat vettä helposti potkuriin. Vesi kuluttaa kallista potkuria jatkuvasti. Tätä voidaan vähentää rullaamalla pienillä tehoilla eli alle 1000 RPM aina kuin mahdollista. Samasta syystä sauva pidetään täysin vedettynä aina rullattaessa.

Tyynessä vedessä operointi

Tyynen veden tekniikka käydään materiaalissa tarkemmin lävitse, mutta tämä on syytä mainita tässäkin kohtaa. Lentoonlähdön yhteydessä tyynessä vedessä kellukkeen alle ei synny ‘ilmataskuja’, joten kellukkeet ovat tiukasti kiinni veden pinnassa. Tämä tarkoittaa merkittävästi pidempää lähtökiitoa tai yhden kellukkeen nostoa siivekkeiden avulla vastuksen pienentämiseksi.

Laskeutuminen tyynellä on vaativaa. Veden pintaa ei pysty arvioimaan ja mm. metsän heijastukset aiheuttavat harha-aistimuksia. Tästä syystä tyynellä laskeudutaan moottorilaskuna variometrin avulla ja nokka laskuasennossa kosketukseen asti. Tämä tekniikka vaati paljon tilaa ja harjoittelua. Tyyni veden pinta aiheuttaa usein suunnitelmiin muutoksia, koska aiottu laskupaikka ei enää sovi operointiin. Alle kahden kilometrin vesialueille ei kannata edes yrittää laskua.

Muita huomioitavia asioita

Vesilentokoneen kellukkeet aiheuttavat merkittävän vastuksen, joten normaalisti kellukekone on noin 20 solmua hitaampi kuin vastaava pyöräkone. Tällä on merkitystä erityisesti matkalennon suunnittelussa.

Vesilentokoneessa ei ole minkäänlaista iskunvaimennusta kellukkeissa. Tästä syystä kaikki iskut johtuvat suoraan koneen rakenteeseen ja tuntuu myös matkustamossa. Lentoonlähdössä isot aallot aiheuttavat suurta rasitusta koneelle ja laskun yhteydessä laskeutumisen pehmeys on tavoiteltavampaa kuin maakoneella.